Pythonin metsästys

Olin viime viikolla syntymäpäivä juhlilla Leyten saarella, ja siellä juttelin paikallisen Katollisen pastorin kanssa. Kun hän kuuli, että olin kierrellyt Pohjois Boholin saaren vuorilla, ja mainitessani, että piti olla varuillaan käärmeitten takia, niin hän kiinostui kovasti, että olinko nähnyt Pythoneita siellä, hän kun, niin kaipasi kunnon Pyyttoni soppaa. Lupasin ensi kerralla katsella, jos saisin yhden kiinni. Vuorilla on tosin, niin kuumaa, kun on kuivakausi tulossa, että Pyyttoni saattaa mennä pilalle selkärepussa. Toisaalta, jos sen jollain tavalla saisi kuljetettua elävänä vuorilta alas ja lähetettyä laivalla papille. Siinä on vaan se, että, jos se pääsee irti pasaseerilaivalla, niin siinä saattaa turistiluokassa nousta iso melu.

Pythonista saa kuulma hyvän hinnan, joten saattaisi olla hyvä business ystävälleni Du Dungille joka asustelee siellä vuorilla. Hän on vaan, niin hirveän peloissaan heti kun aletaan edes puhumaankaan Pythoneista. Cobrat on okey, mutta Pyyttoni.

Olen nyt kuitenkin tutkinut kuinka Pyyttoni otetaan kiinni. Internetistä löysin seuraavat ohjeet:


Graziani doesn't carry a lot of equipment with him during a hunt, but he has equipped his truck with high-powered spotlights. And there's no special technique for capturing the pythons. When he sees one, he simply grabs it by the tail and waits for it to start striking at him.

"I let it strike five to seven times," he said. "Each strike became more labored. I wait for it to tire itself out."

When the snake tires, Graziani grabs it behind the head and puts it into a large, lockable plastic container. He was bitten once by an eight-and-a-half foot python that his son captured. He said the bite wasn't especially painful, but one of the python's small, needlelike teeth did break off in one of his knuckles.

"We expect a defensive bite. It wants to hit you and get away," Graziani said. "When that happens, it's like 80 or 100 hypodermic needles puncturing your flesh and coming out."

Graziani said the bite healed without becoming infected.

Jeps, yksinkertainen homma. Tosin ei ole meillä spotlaitteja, eikä kannellisia saaveja, mutta saattaahan homma onnistua ilmankin. 

Eräällä toisella Floridalaisella sivulla sanottiin, että pitää kuulma olla oikein Pyyttoni veitsi. Onhan meillä machetti ja kirveskin. Vaikka tosin luulen, että jos minä alan karjumaan pidellessäni Pyyttonin hännästä kiinni, että kaiva se kirves esille repusta ja lyö nyt se käärmeen pää irti, niin siinä on Do Dong joko pyörtynyt tai häipynyt vuorten taa.

Du Dunkin isä Cosmi on kyllä ihan toista luokkaa. Hänellä on kova maine käärmeentappajana. Kun yövyin hänen talossaan huomasin oven edessä pitkän kepin jonka päässä oli iso naula. Cosmi mainitsi, että joskus cobra saattaa tulla yöllä taloon sisälle, kun on maalattia, silloin on hyvä olla keppi lähellä. "Sleep well Americano, good night Longnose !"

Jackfruitti. Pohjoismaissa tuntematon hedelmä

JACKFRUITTI
Jackfruittin tuntee siitä, että se on painava, ruman näköinen päältäpäin (elefantin nahkan tapainen) ja sisällä olevat siemenet ovat pienen kiven kokoisia. Ne siemenet ovat niin suuria, että tuskin on pelkoa, että ohimennessä tulee nielaistua. Jackfruittia on parasta syödä käsin repimällä, muuten se tuskin onnistuukaan. Syönnin jälkeen pitää pestä kädet, sillä Jackfruitti on aivan kuin tahmeaa liimaa. Ja vaikea saada pois käsistä. 
Kun syö ensimmäistä kertaa, on ehkä parasta saada neuvoa paikanpäällä kokeneelta Jackfruittin syöjältä. 

Näin se jotenkuten onnistuu:
1. Halkaise hedelmä.
2. Purista siemenet pois.
3. Poista valkoiset saumat.
4. Revi käsillä paloja syötäväksi.
Maku on tosi hyvä.

Hedelmä on todennäköisesti lian painava importti/exportti hedelmäksi.
Tässä meidän tädin talon edustalla niitä on puu täynnä. Jackfruitit on peitetty säkeillä, ettei tuhoelukat ala niitä syömään.

Kapteeni