Bucana Pacita, Mindanao lokakuu 2010. Ote päiväkirjasta.

Filippiinien kirjeenvaihtajalta.
Bucana Pacita, Lanoe del Norte, Mindanao, The Philippines
Torstai, 05.10.2010
Tulimme tiistaina tänne Bucana Pacitaan, joka on joen varrella. Matka tänne taittui mukavasti kaupunkilais-sukulaisten kanssa. He jäivät kuitenkin tuonne sivilisaatioon eivätkä tulleet mukaan tänne jokiviidakkoon. Matka oli kuuma. Matkavälineinä olivat mopotaksit joita täällä kutsutaan nimellä ”motor” eli moottori, vanha autolautta joka ei varmasti olisi läpäissyt Eurooppalaista laivakatsastusta, ja viimeinen etaappi kanootilla seilaten. Ennen matkan alkua katollilaiset sukulaiseni kävivät suutelemassa ja koskettelemassa lauttarannan lähellä olevassa kirkossa Matkailijoiden Pyhimystä. 
Laskuveden takia emme kuitenkaan päässeet perille asti kanootilla joten viimeiset puoli kilometriä kävelimme pitkospuu siltoja pitkin. Se vaatii hyvää tasapainotaitoa, sillä pitkospuut täällä ovat bambuspuuta. Bambuspuu on liukas ja pyöreä eikä kulkuteillä jotka ovat leveydeltään noin vajaan metrin ole mitään kaiteita. Myöskään nuo pyöreät bambuspuut eivät ole samanpaksuisia. Pitkospuut ovat noin puolentoista metrin korkeudella, sillä nouseveden aikana Bucana Pacitan kylä on meren pohjaa. Talot ( hökkelit) on rakennettu paalujen päälle. Nousuveden aikana meri on pari centtiä lattian alla. Jos teidän pulska satakiloinen kirjeenvaihtajanne putoaisi pitkospuilta, niin tuskin siinä mitään jäseniä katkeaisi, mutta todennäköisesti se herättäisi hilpeyttä paikkakuntalaisissa, sillä putoaminen tapahtuisi pehmeään mutaan ja paskaan, sillä kylän kaikki jätevesi , niin harmaat ja mustat sun muun värin lietteet niin ihmisiltä kuin eläimiltä menevät suoraan ulos. Nousu- ja laskuvesi sitten vie päivän paskat merelle. Ja meri tekee sen homman niin hyvin, että täällä ei haise. Meri huuhtelee kylän puhtaaksi. Älkäämme kuitenkaan kauhistelko tätä puhtaanapitojärjestelmää, sillä ovathan Venäläiset aina laskeneet kaiken likavetensä Suomenlahteen ja Itämereen. Täällä Bucana Pacitalla tuo jätevesi on etupäässä luonnollista jätettä ja pyykinpesuvettä. Mitään suuria mattoja täällä ei pestä, joten pyykinpesukin on pientä vaikka perheistä saattaa löytyä montakin perillistä. Lattioilla ei ole mattoja, koska matto on kuuma kävellä. Plywood levylattia tai köyhemmissä talouksissa riukulattia on viileä. 
Pesukoneita ei täältä löydy. Pesin käsipyykkiä aamupäivällä terassilla ja se sai aikaan suurta hilpeyttä paikallisissa. ”Longnose” pyykinpesussa. Vaimon veli kävi sitten huuhtelemassa pyykin yhteisen käsinpumpattavan makeavesi kraanan alla. Kylän asukkaille kaikki ulkomaalaiset ovat niin harvinaisia, että heitä kutsutaan yhteisnimellä ”Americano” taikka ”Longnose”. Useimmat Filippiiniläiset ovat ”Flatnose”. Vaimoni esimerkiksi on erittäin ylpeä siitä, että hän on ”Longnose” vaikka onkin Filippiiniiläinen. Johtuu ehkä jostain Espanjalaisesta tai Portugaalilaisesta esi-isästä. Vaimoni sukunimi on espanjalainen. 
Minä ja pian yksivuotias tyttäreni olemme ainoat ulkomailla syntyneet täällä Bucana Pacitassa. Muita ulkomaalaisia pitkänenäisiä täällä tuskin on käynyt vuosiin, jos ei nyt joku lähetys-saarnaaja.   Kyläläiset väittävät minun olevan ensimmäinen Americano, joka on vieraillut tässä kylässä. Tietääkseni eräs Ruotsalainen tuttuni on käynyt täällä, mutta oli täällä ainoastaan tunnin pari. No, minullahan on täällä jopa oma rivitalo ja paskahuusi.  
Kyläläisillä on jonkinlainen hämärä käsitys siitä, että Marilyn´s American husband on syntynyt Finland nimisessä paikassa, hän on Denmark Citizen, mutta missä on Finland se on heille suuri pohdinnan aihe. Danmark tiedetään jotenkuten, koska Marilyn lähti sinne töihin. Marilynin isä selitti minulle tänään, että hän ei pistänyt lapsiansa simpukoita keräämään, vaan lähetti sensijaan lapsensa opiskelemaan ja sivistymään kaupunkiin. Nykyään asiat ovat kuitenkin muuttuneet ja kylän lapset käyvät koulua joka on noin 10 kilometrin päässä täältä. Muutama vuosi sitten täällä oli ainoastaan kolme perhettä. Nyt täällä asuu jo noin 200 ihmistä. He eivät ole tulleet tänne sentakia, että heillä olisi täällä paremmat olot vaan koska tämä on aluetta jota ei omista kukaan. Ehkä valtion aluetta. Mitään rakennuslupia ei tarvitse hakea. Heidät oli häädetty pois entiseltä asuinalueeltaan, koska alueen omisti yksityinen liikemies joka ei enää halunnut heidän siellä asuvan. Satoja ihmisiä lähti sitten etsimään uutta asuinpaikkaa. Vaimoni suku on pioneereja täällä ja hyvin arvostettuja koska olivat ne ensimmäiset jotka tulivat tänne. Ovat asuneet täällä jo pari sukupolvea. 
Kylässä on sähköt, mutta näkisittepä ne sähköasetukset. Sähkölankaa menee sinne sun tänne. Brown out (täällä eivät sano black out) tapahtuu useamman kerran päivässä. Mitään aircondissoneita ei täällä ole, mutta muutamissa hyteissä on kuitenkin liikutettava sähkötuuletin. Melkein kaikissa taloissa on ghettoblaasteri, joka aloittaa melun jo aikaisin aamulla kukonkiekunnan aikaan. Varakkaimmilla perheillä on myös Karokee laitteet. Joten melu saattaa olla kova auringonlaskuun asti. Senjälkeen on taas rauhallista kun paikalliset Elvikset, Tom Jonesit. Frank Sinatrat ja Madonnat menevät levolle. 
Kirjeenvaihtajanne lopettaa tämänpäiväisen raportin nyt, koska moskiitot purevat liikaa ja aamulla kukot alkavat kiekumisen aikaisin. Me nukumme moskiittonetin alla omassa huoneessamme, jonka rakennutin tänne viime vuonna. Se on rakennettu vaimoni vanhempien talon jatkoksi. Huoneen alla virtaa joki, joka parhaillaan vie paskat pois kylältä merelle. Huoneessamme ei nukuta patjan päällä vaan alustana on Plywood lattia ja siihen on sitten levitetty ohut matto. Patjoja ei täällä tunneta. Huoneen rakennutin en meidän takia vaan avustaakseni vaimoni perhettä. Mutta mukava on nukkua omassa huoneessa. Useimmissa hyteissä koko perhe nukkuu yhdessä huoneessa, niin isovanhemmat, vanhemmat, kuin myös perheen lapset. Lapsia on monta joka perheessä. 
Seuraava ulkomaan avustus projektini on paskahuusi, joka on jo puolivalmis tuolla keskellä jokea. Tällä viikolla lähden ostamaan lisää Plywoodia, että saan rakennettua huusiin seinät. Mukavampi istua ilman, että koko kylä seuraa Pitkänenän toimintoja. Olen tilannut jo oikein vessanpöntönkin, sillä kylän rikkaimmalla miehellä on kuulma sellainen, joten hommaanpa minä myös. Tosin ei hänellä eikä myöskään minulla ole mitään vesiklosettia vaan ainoastaan pönttö suoralla reiällä. Kävin juuri illan pimeydessä kokeilemassa seinätöntä paskahuusiani. Tulikärpäset ja moskiitot iskivät heti kimppuuni, mutta kun sammutin valon otsalampustani, niin nekin jättivät minut rauhaan ja oli ihan mukava istua siellä oven kynnyksen päällä, sillä ei huusissani ole edes lattiaa vielä. Ajattelin elämänmenoa. Pohdiskelin sitä, että saisikohan sitä jotain avustusta tähän paskahuusin tekoon joko EU:lta tai joltain Ulkomaan avustusjärjestöltä. Varttitunti meni, mutta sitten kuulin kuinka vaimon velipojat pohti bambuspuu sillalla, että onkohan Longnose pudonnut jokeen. 

Kirjeenvaihtajanne Filippiineiltä
Ps. Pistän raporttini USB tikulle ja lähetän kaupungilta, kun olen ostamassa Plywoodia. 


Pistan kuvia myohemmin, jos onnistun saamaan jonkinlaisen oman nettikontaktin. Ensiviikolla matkustamme luultavasti Cebuun joka on iso kaupunki. Taytyy hoitaa erilaisia paperiasioita, viranomaisten lahjonta sun muita tarkeita asioita.


Tarkeita ajankohtaisia kysymyksiä, joita on esitetty Filippiinien kirjeenvaihtajalle:
Veini esitti kysymyksen tuosta kansallisuuslaulu taidosta. Tuota minun taytyy kysya sukulaisilta. Olen melkoisen varma, etta vanhemman polven Filippiinilaiset eivat osaa, silla monetkaan heista eivat ole kayneet kouluja. Selvitan asian seuraavaan raporttiini. 
Nutfinn kehoitti kantamaan asetta. Ehka hyvakin neuvo, mutta esimerkiksi nyt olen lahikaupungissa ja tuossa Internetti kahvilan ovessa luki, etta ase pitaa jattaa ulkopuolelle. Olisi muija sitten voinut seisoa kadulla Magnumin tai pumpuhaulikon kanssa. Vartiossa.